Se tunne, että haluaa vain olla vieressä, nauraa yhdessä, kiusata toisiaan, kutitella. Perhosia vatsassa kun odottaa että näkee toisen.
Sitten pari tuntia ihanaa yhdessäoloa ja aamulla taas hiljaisuus 🙁
Ehkä sitä tyhmänä odottaa liikoja ja antaa itsestään vapaaehtoisesti liikaa ja toinen ”ottaa” eikä anna mitään vastapainoksi.
Joka kerta päätös ,ettei enää ikinä.. ja silti kun seuraava kerta tulee eteen, niin onnellisuus tulee sydämeen ja unohtuu kaikki paha olo.
<3
