”If you want to know where your hearth is, look where your mind goes when it wanders”… Ei auta vaikka miten luulee olevansa onnellinen, yrittää kaikkensa pitääkseen suhteet läheisiin hyvinä, mutta jos kuitenkin tuntuu, että jokin puuttuu niin ei voi olla täysin onnellinen koskaan.
Jos sinulla on ihminen, joka on ihana ja ärsyttävä samaan aikaan, jonka nimi jo saa sinut hymyilemään ja jota aina kaipaat vaikkei hän ole koskaan ollut sinun, ehkä kannattaa miettiä että oletko rakastunut korviasi myöten. Jos menettäminen, vaikkei sinulla ole hän koskaan ollutkaan, tuntuu siltä että sydän revittäisiin rinnasta, niin ei auta mitään, olet rakastunut.
No aina voi teeskennellä, olla kuin häntä ei olisi olemassa. No se onnistuu, olen kokeillut, itse asiassa teen sitä kaiken aikaa. Silti nukkumaan mennessä unelmoin, ajattelen vain sitä yhtä. Ennen kuin nukahdan, heti kun herään, kun itken, kun hymyilen.
Kuulostaa ehkä typerältä, enkä ole hyvä tässä bloggaamisessa. No kirjoitanpa itselleni ajatuksia alas… lukekaa jos haluatte, jos ette niin, ei ole pakko.
